Hyvän asumisen yhtälö

Viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitys hyvästä elämästä on alkanut moninaistua.

Aiemmin asumisen kriteerit perustuivat järkevyyteen ja käytännöllisyyteen, mutta nyt etsitään vapaammin juuri itselle sopivaa ratkaisua. Kodista halutaan nauttia ja tuntea ylpeyttä. 

– Erilaiset näkökulmat eivät taistele keskenään, vaan meillä on ikään kuin lupa etsiä omia polkujamme tullaksemme onnelliseksi, tutkimusjohtaja Ilkka Halava sanoo. 

Kodissa on saatava tehdä itselle tärkeitä asioita, jotta siellä voi elää tyytyväistä elämää. Olennaista on myös, millaisella seudulla asunto sijaitsee ja kuinka pitkä matka sieltä on harrastuksiin tai muihin tärkeisiin paikkoihin.

Asuntoa ostaessaan useimmat keskittyvät talon kuntoon, mutta eivät välttämättä siihen, mitä oven ulkopuolella tapahtuu. Monesti voisikin olla hedelmällisempää jututtaa naapureita ja kuljeskella pihoilla kuin teettää kuntokartoitusta tai tutkia vesieristyksiä. 

– Asuntoa hankkiessaan ei voi kokeillen etsiä itselleen parasta vaihtoehtoa. Uudesta asuinalueestaan saa kuitenkin tietoa tutustumalla yhteisöön ja haastattelemalla mahdollisia uusia naapureita. Niin selviää, miten ihmiset siellä elävät.

– Toiset haluavat vilinää ympärilleen, ja heidän mielestään ihmiset saavat näkyä ja kuulua parvekkeilla tai piazzoilla. On myös ihmisiä, jotka eivät siedä sellaista elämänmenoa lainkaan.

Tyytyväisyys omiin valintoihin 

Ennen asuntotuotanto oli yksioikoista: kuusi kerrosta samanlaisia asuntoja päällekkäin ja vieressä sama peilikuvana.

Ajat ovat muuttuneet, sillä nyt eletään yksilöllisyyden ja tiedostamisen aikaa. 

– Muutosrakentamisen tarpeet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Useimmat ovatkin yhä tyytyväisempiä uuteen kotiinsa, koska ovat itse määränneet esimerkiksi kaapinovien mallin, lattiamateriaalien laadun ja kylpyhuoneen kaakelien värin. Tiedämme mitä haluamme, ja osaamme vaatia. 

Tutkimuksissa onnellisuuden suhde ikään on käynyt selväksi. 25 ikävuodesta eteenpäin käyrä alkaa laskea niin, että 45-vuotiaana sinnittelemme onnellisuuden pohjalukemissa. Sieltä alkaa nousu, eli vanhetessaan ihminen tuntee olonsa yhä tyytyväisemmäksi.

Monesti tätä perustellaan sillä, että juuri 30–40-vuotiaat elävät vaativaa aikaa esimerkiksi työssään ja lapset ovat pieniä. Halavan mukaan koti on näkövinkkelinä unohdettu tulkinnoista täysin. 

– Suomalaiset muuttavat elämänsä aikana paljon, etenkin nuorina, mutta 45-vuotiaaksi mennessä oma ihannekoti on usein löytynyt. Ihminen asettuu asumaan tiettyyn paikkaan, ja se synnyttää myönteisiä tuntemuksia.

Ihannekodin kolme tyyppiä

Ihannekodit voi kärjistäen jakaa kolmeen tyyppiin: Wellness-, Extreme- ja Texaskoti. Yleensä ihmisten asunnot ovat näiden sekoituksia.

• Wellness-kodissa tavoitellaan tasapainotilaa. Siellä vallitsee yhtenäinen sisustustyyli, jossa suositaan luonnonmateriaaleja ja hallittuja värejä. Huonekalut, tekstiilit ja esineet ovat laadukkaita design-tuotteita. Olohuone ja keittiö ovat yhtä tilaa, koska Wellness-kodissa ihmiset kohtaavat toisensa.

• Extreme-kodissa näkyy urbaani syke. Sen elämykselliset huoneet on sisustettu kukin omalla tavallaan, ja ärsykkeinä käytetään esimerkiksi matkamuistoesineitä. Extreme-kodissa eletään reaaliajassa ja verkossa. Vieraat eivät pääse joka paikkaan.
  
  
• Texas-kodissa kaikki on hieman suurempaa ja mukavampaa. Neliöitä voi olla pitkästi yli 200, mutta mitään ökyilyä Suomessa ei harrasteta. Koti on viihtymistä varten, eli kaverit pyydetään katsomaan elokuvia isolta kankaalta tai hengailemaan kotibaarissa. Kotipihan trampoliineilla ja leikkitelineillä riittää puuhaa. Hauskuus tuodaan Texas-kotiin sen sijaan, että virikkeitä haettaisiin muualta.

 
Kotityypit kuvaili: tutkija Ilkka Halava.

 
Teksti: Susanna Cygnell
Kuva: Antti Vettenranta